Tekeekö mielesi pelata korttipeliä, mutta pelikaveria ei ole lähettyvillä? Silloin pasianssi on oiva valinta. Se on yksi kaikkein suosituimmista yksinpeleistä, ja erilaisia pasianssiversioita on tarjolla runsaasti.
Pasianssia voi pelata joko laitteella verkkoversiona tai perinteisellä korttipakalla. Peli ei ole pelkkää ajanvietettä, sillä se kehittää ongelmanratkaisukykyä ja auttaa rentoutumaan.
Tässä oppaassa käydään läpi pasianssin – ja erityisesti sen tunnetuimman version, Klondiken – säännöt niin, että aloittelijakin pysyy mukana.
Mikä on pasianssi?
Pasianssi on yksi maailman tunnetuimmista yksinpeleistä. Sitä pelataan tavallisilla pelikorteilla, ja tavoitteena on järjestää kortit sääntöjen mukaisesti tiettyyn järjestykseen.
Pasianssi on yleisnimi. Sen alle kuuluu kymmeniä erilaisia versioita, joilla on omat sääntönsä. Tunnetuin niistä on Klondike, jota useimmat tarkoittavat, kun puhutaan yleisesti ”pasianssista” tai ”solitairesta”.
Ennen sääntöjä on hyvä selventää kaksi käsitettä. Maalla tarkoitetaan korttien neljää tyyppiä: pata, hertta, ruutu ja risti. Värillä taas viitataan siihen, että pata ja risti ovat mustia ja hertta ja ruutu punaisia. Näiden ero on pasianssissa tärkeä, koska eri versioissa sovelletaan eri sääntöjä.
Klondike-pasianssin perustiedot
Klondike-pasianssia pelataan yhdellä tavallisella 52 kortin pakalla. Jokerit poistetaan pakasta ennen peliä.
Pelialue muodostuu kolmesta osasta: pöytäriveistä, nostopakasta ja neljästä lopullisesta pinosta. Lopulliset pinot ovat ne, joihin kortit lopulta kootaan maittain.
Korttien jako pelin alussa
Klondikessa kortit asetetaan pöydälle seitsemään sarakkeeseen. Ensimmäisessä sarakkeessa on yksi kortti, toisessa kaksi ja niin edelleen, kunnes seitsemännessä sarakkeessa on seitsemän korttia. Yhteensä pöydälle jaetaan 28 korttia.
Vain kunkin sarakkeen päällimmäinen kortti on kuvapuoli ylöspäin. Muut kortit ovat piilossa kuvapuoli alaspäin. Loput 24 korttia jäävät nostopakaksi pöydän viereen.
Pasianssin säännöt
Klondiken säännöt ovat yksinkertaiset, kun ne käy läpi vaihe vaiheelta. Kortteja siirretään pöytäriveillä ja lopulta lopullisiin pinoihin.
Korttien siirtäminen pöytäriveillä
Pöytäriveillä sarjat rakennetaan laskevaan järjestykseen ja väriä vuorotellen. Kortin voi siirtää toisen päälle vain, jos se on yhtä numeroa pienempi ja eri väriä. Esimerkiksi mustan kympin päälle käy vain punainen yhdeksän (hertta tai ruutu).
Useamman kortin voi siirtää kerralla yhtenä ryhmänä, jos ne ovat jo valmiiksi oikeassa järjestyksessä eli laskevina ja väriä vuorotellen.
Tyhjät sarakkeet
Kun jokin sarake tyhjenee, siihen saa asettaa vain kuninkaan tai kuninkaalla alkavan sarjan. Tämä on tärkeä ero moniin muihin pasianssiversioihin.
Nostopakan käyttö
Kun pöydällä ei ole enää mahdollisia siirtoja, nostopakasta käännetään kortteja esiin. Riippuen versiosta kortteja nostetaan yksi tai kolme kerrallaan. Esiin käännetyn kortin voi siirtää pöytäriville tai lopulliseen pinoon, jos se sopii sääntöjen mukaan.
Lopulliset pinot
Lopullisia pinoja on neljä, yksi kutakin maata kohden. Ne kootaan maittain ässästä kuninkaaseen. Ensin lopulliseen pinoon siirretään maan ässä, sitten sama maan kakkonen, kolmonen ja niin edelleen kuninkaaseen asti.
Miten pasianssin läpäisee?
Peli on läpäisty, kun kaikki 52 korttia on siirretty lopullisiin pinoihinsa maittain ässästä kuninkaaseen.
Onnistuminen vaatii sekä hieman tuuria että harkittuja siirtoja. Et voi vaikuttaa siihen, miten kortit jakautuvat pöydälle, mutta hyvillä siirroilla parannat mahdollisuuksiasi selvästi.
Vinkkejä pasianssiin
Seuraavat vinkit auttavat erityisesti aloittelijaa pääsemään pelin läpi:
- Siirrä ässät ja kakkoset lopullisiin pinoihin heti, kun se on mahdollista.
- Pyri paljastamaan piilossa olevat kortit mahdollisimman nopeasti.
- Älä tyhjennä nostopakkaa harkitsematta – suunnittele siirrot etukäteen.
- Säästä tyhjiä sarakkeita kuninkaita varten, jotta saat lisää liikkumavaraa.
- Älä siirrä kaikkia kortteja lopullisiin pinoihin liian aikaisin, jos niitä vielä tarvitaan pöydällä sarjojen rakentamiseen.
Pasianssin pisteytys
Monissa verkkoversioissa peli antaa pisteitä siirtojen perusteella. Pisteytys ei ole osa pelin virallisia sääntöjä, vaan se vaihtelee ohjelmasta toiseen. Alla on esimerkki tyypillisestä pisteytyksestä, jollaista käytetään esimerkiksi monissa tietokoneversioissa.
Yleinen esimerkki pisteytyksestä
| Toiminto | Pisteet |
|---|---|
| Kortin siirto lopulliseen pinoon | +10 |
| Kortin siirto nostopakasta pöytäriville | +5 |
| Kortin siirto pöytärivien välillä | +5 |
| Kortin siirto lopullisesta pinosta takaisin pöytään | −15 |
| Nostopakan kierrättäminen uudelleen | −20 |
Aikasakot ovat myös mahdollisia: joissakin versioissa pisteitä vähennetään sitä enemmän, mitä kauemmin pelaaminen kestää.
Suosituimmat pasianssiversiot
Klondiken lisäksi on monia muitakin suosittuja pasianssiversioita. Niistä kolme yleisintä ovat Spider, FreeCell ja pyramidipasianssi.
Klondike
Klondike on se peli, jota useimmat tarkoittavat puhuessaan pasianssista. Sitä pelataan yhdellä 52 kortin pakalla, ja tavoitteena on koota neljä lopullista pinoa maittain ässästä kuninkaaseen.
Spider
Spider-pasianssia pelataan kahdella korttipakalla eli 104 kortilla. Tavoitteena on koota kahdeksan sarjaa samaa maata, laskien kuninkaasta ässään. Spider on selvästi Klondikea haastavampi.
FreeCell
FreeCellissä tavoitteena on koota kortit neljään lopulliseen pinoon maittain. Pelialueella on neljä vapaata solua, joihin kortteja voi siirtää väliaikaisesti. Kaikki kortit ovat alusta asti näkyvissä, joten peli perustuu vahvasti suunnitteluun.
Pyramidipasianssi
Pyramidipasianssissa kortit jaetaan pyramidin muotoon kuvapuoli ylöspäin. Tavoitteena on poistaa kortteja pareina, joiden yhteissumma on 13. Kuningas on ainoa kortti, jonka voi poistaa yksin.
Kenelle pasianssi sopii?
Pasianssia voi pelata kuka tahansa, sillä se on yksi helpoimmin opittavista korttipeleistä. Samalla se tarjoaa haastetta sitä kaipaaville, sillä eri versioiden vaikeustaso vaihtelee. Monissa verkkoversioissa vaikeustason voi valita itse.
Yhteenveto
Pasianssi on klassinen yksin pelattava korttipeli, joka tunnetaan myös nimellä solitaire. Tunnetuin versio on Klondike, jota pelataan yhdellä 52 kortin pakalla.
Klondikessa kortit jaetaan seitsemään sarakkeeseen, ja pöytäriveillä sarjat rakennetaan laskien ja väriä vuorotellen. Lopulliset pinot kootaan maittain ässästä kuninkaaseen, ja peli on läpäisty, kun kaikki kortit on saatu näihin pinoihin.
Klondiken lisäksi suosittuja versioita ovat Spider, FreeCell ja pyramidipasianssi, joilla kaikilla on omat sääntönsä ja vaikeustasonsa. Pasianssi tarjoaa rauhallisen ja viihdyttävän tavan pelata kortteja yksin sekä kehittää keskittymistä ja loogista ajattelua.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on pasianssi?
Pasianssi on yksin pelattava korttipeli, jossa tavoitteena on järjestää kortit sääntöjen mukaisesti. Tunnetuin versio on Klondike, joka tunnetaan myös nimellä solitaire.
Mitä eroa on pasianssilla ja Klondike-pasianssilla?
Pasianssi on yleisnimi useille eri versioille. Klondike on niistä suosituin, ja se on se peli, joka tuli laajasti tunnetuksi tietokoneiden myötä. Kun joku puhuu pelkästä ”pasianssista”, kyse on yleensä juuri Klondikesta.
Kuinka monta korttia pasianssissa käytetään?
Klondikessa käytetään yhtä 52 kortin pakkaa ilman jokereita. Osassa muita versioita, kuten Spiderissä, käytetään kahta pakkaa eli 104 korttia.
Missä järjestyksessä pöytärivejä rakennetaan?
Klondikessa pöytärivejä rakennetaan laskevaan järjestykseen ja väriä vuorotellen. Esimerkiksi mustan kympin päälle voi laittaa vain punaisen yhdeksän.
Mitä tyhjään sarakkeeseen saa laittaa?
Klondikessa tyhjään sarakkeeseen saa asettaa vain kuninkaan tai kuninkaalla alkavan sarjan.
Onko pasianssissa kyse taidosta vai tuurista?
Pasianssi yhdistää molempia. Korttien jakautumiseen ei voi vaikuttaa, mutta harkituilla siirroilla ja suunnittelulla voi parantaa voittomahdollisuuksiaan.
