Sika on perinteinen suomalainen korttipeli, jota on pelatty mökeillä, koulun välitunneilla ja isovanhempien luona jo vuosikymmenten ajan. Sen säännöt oppii minuutissa, mutta jännitys siitä, kuka jää viimeiseksi, pitää kaikki otteessaan loppuun asti.
Peli sopii erinomaisesti eri-ikäisille, sillä se ei vaadi numeroiden ymmärtämistä – ainoastaan korttien maiden tunnistamista. Tässä pelissä ei ole varsinaista voittajaa, vaan yksi häviäjä: se, jolle jää viimeisenä kortteja käteen, on ”sika”. Tässä oppaassa käydään säännöt läpi selkeästi.
Mikä on Sika?
Sika on korteista-eroon-pääsemis-peli, jossa tavoitteena on pelata kaikki omat kortit pois ennen muita. Peli on sukua muille suomalaisille shedding-peleille, kuten paskahousulle ja seiskalle, mutta sen erikoisuus on kaksivaiheinen rakenne: ensin pelataan pöydälle levitetyllä korttirenkaalla ja sitten käsikorteilla.
Pelin ratkaisee korttien maa – hertta, ruutu, risti tai pata. Numeroilla ei ole merkitystä, mikä tekee pelistä helpon myös pienimmille.
Pelin valmistelu
Sikaa pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Pelaajia voi olla 2–8.
Pakka sekoitetaan ja levitetään pöydälle renkaaksi eli ympyräksi kuvapuoli alaspäin. Ympyrän keskelle jätetään tilaa, ja yksi kortti käännetään keskelle kuvapuoli ylöspäin aloittamaan peli. Kortit kannattaa asetella niin, että rengas on suunnilleen yhtä kaukana kaikista pelaajista.
Pelin kulku
Peli etenee kahdessa vaiheessa: ensin korttirenkaalla ja sitten käsikorteilla.
Ensimmäinen vaihe: korttirengas
Vuorossa oleva pelaaja nostaa yhden kortin renkaasta ja katsoo, onko se samaa maata kuin keskellä oleva kortti. Jos maa täsmää, kortin voi lyödä keskelle uudeksi ylimmäksi kortiksi. Jos maa ei täsmää, kortti jää pelaajan käteen.
Näin jokainen kerää vuorollaan kortteja renkaasta ja pyrkii lyömään sopivan maan kortteja keskelle. Tavoitteena on pitää oma käsi mahdollisimman pienenä.
Toinen vaihe: käsikortit
Kun korttirengas on nostettu tyhjäksi, peli jatkuu pelaajien käsikorteilla. Pelaajat yrittävät päästä eroon korteistaan lyömällä keskelle keskikortin kanssa samaa maata olevia kortteja.
Jos pelaajan kädestä ei löydy keskikortin maata, hänen on nostettava keskelle kertyneestä pinosta kortteja, kunnes vastaan tulee kortti, joka on samaa maata kuin jokin hänen kädessään oleva kortti. Tämä on pelin yleisin pattitilanteen ratkaisu.
Pelin päättyminen
Se pelaaja, joka pääsee ensimmäisenä eroon kaikista korteistaan, on turvassa. Peli jatkuu muiden kesken, kunnes vain yhdellä pelaajalla on enää kortteja kädessään. Tämä pelaaja on kierroksen ”sika” eli häviäjä.
Loppuvaihe on pelin jännittävin, sillä tilanne voi kääntyä nopeasti – jopa hyvältä näyttävä käsi voi päätyä umpikujaan.
Vinkkejä
Sika perustuu pitkälti onneen, sillä et voi tietää etukäteen, mitä kortteja renkaasta nouset. Muutama vinkki auttaa silti:
- Tarkkaile, mitä maita muut pelaajat joutuvat nostamaan. Jos joku joutuu toistuvasti nostamaan tietyn maan kohdalla, hänellä ei todennäköisesti ole sitä maata kädessä.
- Kun huomaat tällaisen tilanteen, voit lyödä keskelle juuri sitä maata, jota seuraavalta puuttuu – näin hänen kätensä ei pääse tyhjenemään.
- Yritä muistaa, mitä maita on jo pelattu, niin osaat arvioida, mitä rengassa ja pinossa on vielä jäljellä.
- Pysy rauhallisena, vaikka kätesi välillä kasvaisi. Tilanne voi kääntyä nopeasti.
Sika lasten pelinä
Sika on syntynyt lasten pelinä, ja se sopii erinomaisesti eri-ikäisten yhteispeliin. Koska pelissä tarvitsee tunnistaa vain korttien maat, pienimmätkin pääsevät mukaan tasavertaisina ilman numeroiden osaamista.
Peli on myös hyvä ensimmäinen korttipeli, josta on luonteva jatkaa haastavampiin shedding-peleihin, kuten ristiseiskaan tai paskahousuun. Perustiedot pelikorteista ja maista löytyvät korttipakka-oppaasta.
Muunnelmat
Sikasta on useita paikallisia muunnelmia, joista kannattaa sopia ennen pelin alkua. Yhdessä tunnetussa muunnelmassa häviäjä on se, jolle jää viimeisenä käteen pataässä. Eri porukoilla on myös omia tapojaan renkaan asettelun ja nostamisen suhteen. Koska säännöt ovat kulkeneet pitkälti suullisena perintönä, pieniä eroja esiintyy alueittain ja perheittäin.
Yhteenveto
Sika on klassinen suomalainen korttipeli, jossa tavoitteena on päästä eroon omista korteista ennen muita. Peliä pelataan 52 kortin pakalla, joka levitetään pöydälle renkaaksi kuvapuoli alaspäin, ja yksi kortti käännetään keskelle.
Pelaajat nostavat vuorollaan kortteja renkaasta ja lyövät keskelle keskikortin kanssa samaa maata olevia kortteja. Kun rengas loppuu, jatketaan käsikorteilla. Viimeiseksi kortteineen jäänyt on ”sika”. Yksinkertaisuutensa ja yllätyksellisyytensä ansiosta Sika on säilynyt suomalaisten suosikkina sukupolvesta toiseen.
Usein kysytyt kysymykset
Miten Sika aloitetaan?
Pakka sekoitetaan ja levitetään pöydälle renkaaksi kuvapuoli alaspäin. Yksi kortti käännetään keskelle kuvapuoli ylöspäin, minkä jälkeen pelaajat alkavat vuorollaan nostaa kortteja renkaasta.
Mikä pelissä ratkaisee?
Pelin ratkaisee kortin maa (hertta, ruutu, risti tai pata). Keskelle saa lyödä vain keskikortin kanssa samaa maata olevan kortin. Numeroilla ei ole merkitystä.
Mitä teen, jos kädestäni ei löydy oikeaa maata?
Sinun on nostettava keskelle kertyneestä pinosta kortteja, kunnes saat kortin, joka on samaa maata kuin jokin kädessäsi oleva kortti.
Kuka häviää pelin?
Häviäjä on se pelaaja, jolla on viimeisenä kortteja kädessään muiden päästyä eroon omistaan. Häntä kutsutaan ”siaksi”.
Kuinka monta pelaajaa tarvitaan?
Sikaa voi pelata jo kahdestaan, mutta se on hauskin useamman pelaajan porukalla. Peli sopii jopa kahdeksalle pelaajalle.
Onko Sika sopiva lapsille?
Kyllä. Sika on alun perin lasten peli, ja se sopii jo pienille, koska siinä tarvitsee tunnistaa vain korttien maat, ei numeroita.
Käytetäänkö pelissä jokereita?
Ei. Perinteistä Sikaa pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita.
